Viimeiset 15 vuotta elämästäni olen pyhittänyt esiintymiselle. Se on ollut paitsi todella hauskaa, myös vaatinut rohkeutta ja nöyryyttä. Olen noussut lavalle tuhansia kertoja, ponnistellut ansaitakseni jokaisen hetken yleisön edessä kerta toisensa jälkeen. Vähintään yhtä paljon esiintymisestä olen oppinut havainnoimalla erilaisia esiintyjiä katsomosta käsin.

Näyttelijänä olen huomannut, että kiinnostava esiintyminen ei synny täydellisyyttä tavoittelemalla, vaan nautinnon kautta. Se on sitä, kun esiintyjä saa katsojat nojaamaan eteenpäin. Läsnäolollaan. Aitoudellaan. Herkkyydellään (= sillä, että osaa kuunnella, milloin yleisö seuraa mukana ja milloin tylsistyminen uhkaa). On yleisön kunnioittamista… kuunnella.

Olen koulutukseltani teatteritaiteen maisteri. Työskentelen näyttelijänä elokuvissa, televisiossa, radiossa ja teattereissa. Olen esittänyt itse kirjoittamaani materiaalia komediaklubeilla ja esittävän taiteen festivaaleilla, opettanut Teatterikorkeakoulun maisteriopiskelijoita sekä toiminut ohjaajana ja apulaisohjaajana muun muassa Kansallisteatterissa ja Virus Teatterissa. “Ulkopuolisena silmänä” mm. seuraavissa teoksissa: bergman, kaksi hölmöä, mintun juttu. Minulla on ollut kunnia työskennellä maailman huippujen kanssa yms. Tärkeimpiä opettajiani ovat Philippe Gaulier, Aitor Basauri, Elina Knihtilä, HP Björkman, Otso Kautto ja Tiina Pirhonen.

Valmennuksissani yhdistyvät näyttelijän käytännön kokemus, ohjaajan katse ja opettajan kyky sanoittaa havaintoja. työskentelyni ei keskity siihen, miten esiintyjä näyttäisi paremmalta, vaan siihen, miten hänen suhteensa yleisöön muuttuu. Kun kontakti syntyy, esiintyminen muuttuu suorittamisesta peliksi.